Kotikylällä kiertää pyörätuolissa istuva mies, joka kerää roskia muovipussiin pitkillä pihdeillä. Hitaasti rullaten hän siirtyy paikasta toiseen ja sarkaa totisesti riittää. Aion puhuttaa häntä tilaisuuden tullen. Kerron myös kiitollisuuteni siitä, että hän jaksaa korjata muiden sotkuja, vaikkei tarvitsisi.
Joillekin roskien heittäminen maahan on vain tavanomainen kädenliike. Ei rasitu polla eivätkä jalat, kun ei tarvitse kävellä metriäkään ylimääräistä etsiäkseen roskista. Omaatuntoakaan ei kirpaise.
En tapaa haukkua muita tyhmäksi, mutta roskia maahan heittävää tekee...