Hienoa! Kerrankin kirja, jossa päähenkilö on keski-ikäinen mies, joka saa omalla oikeutuksellaan olla sitä mitä on. Automiehen sielu on hänen Sprinter-pakunsa, ja lähiomaisena toimii navigaattorin naisääni.
Päähenkilön ei tarvitse kokea häpeää olemuksestaan ja tavoistaan eikä kertomuksen juoni johda hänen maskuliinisuutensa vähenemiseen.