Englantilaisen Kate Furnivallin teksti on sokerisinta, mihin olen aikoihin törmännyt. Dramaattiset ja romanttiset kielikuvat seuraavat toisiaan niin, ettei epäilyksen sijaa jää sille, minkä tyyppisestä kirjallisuudesta on kyse. Jo kirjan alkukappale on sen verran epäuskottava, että lukijan on syytä oitis laittaa aivot narikkaan.